Viimeksi puhuttiin vähän työhyvinvoinnista ja sen merkityksestä, ja Jaana esitti raflaavan teesin, jonka mukaan työhyvinvoinnilla ei välttämättä ole mitään tekemistä työn tuottavuuden ja yrityksen tuloksen teon kanssa. Itselläni on se näkemys, että joku yhteys näillä kyllä on, mutta se ei ole kovin suoraviivainen eikä ainakaan helposti mitattavissa.
Nyt Ekonomi-lehti kertoo, että Lapin yliopistossa on "höttöteoriat ja onnettomat laskelmat" työhyvinvoinnin vaikutuksesta vihdoin korvattu timantinkovalla tieteellä! Yliopistossa on siis kehitetty toimiva mittari, jonka avulla voidaan laskea, miten paljon jokin investointi työhyvinvointiin tuottaa euroja kassaan. Hyvin mielenkiintoista - tuossapa oiva työkalu henkilöstönkehittäjän pakkiin!
Meitä uuden työn kehittäjiä ilahduttaa varmasti myös samasta artikkelista löytyvä Varman työkykyjohtajan Jyri Juustin kommentti, että kun hyvinvointia halutaan kehittää, niin "aivan ensimmäisenä on työn sisällön ja työntekotapojen kehittäminen".
Juuri näin, pidetään kehittäjien lippu korkealla!
tiistai 26. toukokuuta 2015
torstai 21. toukokuuta 2015
Ammatillinen koulutus kaksivuotiseksi??
Johan hallitustunnustelijat pudottivat pommin - juuri kun ammatillinen koulutus on paahtanut hiki hatussa uudet opetussuunnitelmat uudistwttuihin perustutkintoihin siintää edessä massiiviuudistus.
Monen ensireaktio koulutuskentällä on kielteinen. Kuitenkin asiaa tarkStelemalla voi nähdä uusia mahdollisuuksia -varsinkin, jos 2 vuotta on ns. Peruspolku, jota voi laajentaa. Mikä palvelumuotoilun paikka!
En saanut unta, kun mielessäni vilistivät erilaiset yhdistelmämallit. Ammatillisen ja lukion yhdistelmä tuottaisi jatko-opintokelpoisuuden, aikaa kuitenkin 3 vuotta samoin 2+1 malli, jossa viimeinen vuosi oltaisiin oppisopimuksella työelämässä. Aikuiskoulutusväylää voisivat hyödyntää kaikki sellaiset, jotka eivät tule suoraan perusopetuksesta. Erilaisten te-palvelujen ja kesätöiden opinnollistaminen, aito osaamisen tunnistaminen, kesälukukausen hyödyntäminen ja vaikka kaksivuoro-opiskelu toisivat mahdollisuuksia hankkia riittävä osaaminen sekä työelämään että jatko-opintoihin.
Myös lukiokoulutuksen säätäminen lähemmäs työelämää olisi tarpeen. Ns. ABBA-ylioppilaat voisivat hyvin olla työvaltaIsessa lukiossa, koka olisi kaksivuotinen.
Hyvä Sipilän viuhka, joka pakottaa meidät uuteen ja innovatiiviseen ajatteluun!
Johan hallitustunnustelijat pudottivat pommin - juuri kun ammatillinen koulutus on paahtanut hiki hatussa uudet opetussuunnitelmat uudistwttuihin perustutkintoihin siintää edessä massiiviuudistus.
Monen ensireaktio koulutuskentällä on kielteinen. Kuitenkin asiaa tarkStelemalla voi nähdä uusia mahdollisuuksia -varsinkin, jos 2 vuotta on ns. Peruspolku, jota voi laajentaa. Mikä palvelumuotoilun paikka!
En saanut unta, kun mielessäni vilistivät erilaiset yhdistelmämallit. Ammatillisen ja lukion yhdistelmä tuottaisi jatko-opintokelpoisuuden, aikaa kuitenkin 3 vuotta samoin 2+1 malli, jossa viimeinen vuosi oltaisiin oppisopimuksella työelämässä. Aikuiskoulutusväylää voisivat hyödyntää kaikki sellaiset, jotka eivät tule suoraan perusopetuksesta. Erilaisten te-palvelujen ja kesätöiden opinnollistaminen, aito osaamisen tunnistaminen, kesälukukausen hyödyntäminen ja vaikka kaksivuoro-opiskelu toisivat mahdollisuuksia hankkia riittävä osaaminen sekä työelämään että jatko-opintoihin.
Myös lukiokoulutuksen säätäminen lähemmäs työelämää olisi tarpeen. Ns. ABBA-ylioppilaat voisivat hyvin olla työvaltaIsessa lukiossa, koka olisi kaksivuotinen.
Hyvä Sipilän viuhka, joka pakottaa meidät uuteen ja innovatiiviseen ajatteluun!
maanantai 18. toukokuuta 2015
Kiihkeää kiireenkesytyskokeilua
Idea työstä on huikeassa muutosvaiheessa. Niin mielenkiintoisessa, että on huippujuttu saada olla mukana ideoimassa uudenlaisia tapoja toimia. Vielä eläkeiässäkin, sillä ei ole olemassa mitään tiettyä ikää, jossa ei enää saisi osallistua huomisen tekemiseen yhdessä toisten kanssa. Ilokseni luin eilen Talouselämän sivuilta otsikon 60-vuotiaitten urasuunnittelussa. Kuka epäilee, ettei kuuskymppisillä olisi jotain annettavaa tulevaisuudelle? Tai seitsemänkymppisillä? Eikä se siihenkään lopu... Kyse on uskomuksista ja asenteista.
Osa meistä rakastaa barrikaadeille nousua sen puolesta, että työtä voidaan tehdä silloin ja siellä, missä se parhaiten sujuu. Yhtään energiaa ei kannata käyttää taisteluun vanhaa maailmaa vastaa. On paljon hedelmällisempää ideoida uutta, löytää yllättäviäkin kumppanuuksia ja kääntää jo olemassa olevat voimavarat parhaan mahdollisen loihtimiseen. Yksi askel, valinta ja tarina kerrallaan. Aika on se kudelma, jossa tekomme tulevat näkyviksi. Ja aika on ainoa yhteinen pääoma, joka meiltä kaikkia yhdistää.
Kiireenkesytys tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä miettimään suhdettamme aikaan ja niihin valintoihin, jotka ovat polullamme. Siis sitä, mitä haluamme elämällämme tehdä, mitä meillä on jaettavana ja minkä arvojen puolesta löydämme motivaation siinä näytelmässä, jota kutsumme vaikkapa työksi. Kiire on niin yleinen kokemus, että se avaa meille oven yhteiseen dialogiin, inspiraatiotulille ja motivoi ottamaan omia merkityksellisiä rooleja työn kehittämiseksi. Jos tämä mahdollisuus tuntuu itsellesi ja organisaatiosi muutoksiin sopivalta, nappaa heti kiinni sen aineksista. Tee nopeita kokeiluja ja rakenna yllättäviä yhdistelmiä. Tulevaisuus on kiinnostava paikka, iloitse matkasta!
Silakkaparvi ei pelkää muutosta
Kaikki silakat ovat tasa-arvoisia mutta jokaisella on oma
paikka parvessa. Jotkut ovat sivulla, jotkut kärjessä, jotkut keskellä ja
jotkut perässä. Jokainen tietää mihin parvi pyrkii ja ottaa enemmän vastuuta
kuin oma tehtävä edellyttää. Kaikille on elintärkeää että viestintä
kokonaisuudessa toimii. Eilinen HS artikkeli Mårten Mickosin johtamisteeseistä
inspiroi.
Mietimme väitettä: Työhyvinvoinnilla ei ole
tekemistä työn tuottavuuden kanssa. Tämä pitää paikkansa silakkaparvessa, ei
silakka mieti työhyvinvointia, sille on tärkeää, että sillä on tieto siitä,
mihin sen on tarkoitus parven mukana pyrkiä, sille on tärkeää, että se saa
salamannopeasti tiedon muutoksista. Sille on tärkeää että se on osa muutosta.
Tuottavuus; miten sitä yhteisössä mitataan? Työ on tuottavaa
silloin, kun se muuttuu suoraan laskutettavaksi liikevaihdoksi mahdollisimman
hyvällä hyötysuhteella yrityksen kannattavuuden näkökulmasta. Mutta onko tuottavuus jotakin muuta,
asiakashyödystä lähtevää? Asiakashyödyn näkökulmasta työssä voi olla
tuottamatonta ylilaatua, joka ennen pitkää voi johtaa asiakkaan kaikkoamiseen,
kun hän on löytänyt tarjoajan, joka saa asiakasta hyödyntävän tuotoksen
halvemmalla aikaan. Ylilaadun tekeminen on myös yksilölle usein stressaavaa;
ylitunteja, kireitä aikatauluja, epärealistisia odotuksia omaan työn jälkeä
kohtaan.
Sekä tuottavuus että työhyvinvointi on määriteltävä
uudelleen, mietintä on käytävä läpi jokaisessa yrityksessä ja jokainen on
osallistettava näihin pohdintoihin. Näin voimme luoda ketteriä silakkaparvia
Suomeen. Niitä jotka tekevät ketterästi tuottavia käännöksiä ja ohittavat
sujuvasti esteet ja kilpailijoiden heittämät kivet, jotka yrittävät
hajaannuttaa parven. Työhyvinvointi ei silakkaparvelle ole lista tarjottuja
"etuja" vaan jokaisen huomioimista, mukaanottamista, kiittämistä,
ohjaamista, sitä että saa merkittävää tietoa nopeasti ja pystyy käyttämään
parhainta osaamista työhön.
Tanja Ståhlberg, Stadin oppisopimuskeskus, Irina Nylund, Mehiläinen & Sirpa Airola, Taloushallintoliitto
Tanja Ståhlberg, Stadin oppisopimuskeskus, Irina Nylund, Mehiläinen & Sirpa Airola, Taloushallintoliitto
Yhteiskunta, johto, yksilö - kenen vastuulla?
Väitämme:
Toimimattomat rakenteet on heitettävä nurkkaan. Mikä on rakenteiden perustehtävä, ketä ne palvelevat? Jos ne ovat toimineet tuhansia vuosia, ajan saatossa vaihdellen, saattaa niissä piillä myös jotain hyvää. Osassa yritysmaailmaa tämä on huomattu ja niitä on kehitetty vastaamaan ilmiöitä.
Itsensä johtaminen on vastuunkantoa omasta hyvinvoinnista. Se ei tarkoita sitä, että jokainen työntekijä heitetään yksin vastaamaan itsestään vaan organisaatiossa kannetaan vastuu sekä itsestä että toisesta. Yhdessä motivoidutaan.
Johtaminen on epäonnistunut jos strategia ei ole jokaisen tiedossa siten, että kukin tietäisi oman tehtävänsä siinä. Vapaudet ja vastuut pitää olla kristallinkirkkaat.
Mitataan oikeita asioita. Ei unohdeta asiakasta, milloinkaan.
Sirpa Kirjalainen, Yrittäjä, Katriina Nurmio, Rastor, Eeva Lyytinen, Taloushallintoliitto
Itsensä johtaminen on vastuunkantoa omasta hyvinvoinnista. Se ei tarkoita sitä, että jokainen työntekijä heitetään yksin vastaamaan itsestään vaan organisaatiossa kannetaan vastuu sekä itsestä että toisesta. Yhdessä motivoidutaan.
Johtaminen on epäonnistunut jos strategia ei ole jokaisen tiedossa siten, että kukin tietäisi oman tehtävänsä siinä. Vapaudet ja vastuut pitää olla kristallinkirkkaat.
Mitataan oikeita asioita. Ei unohdeta asiakasta, milloinkaan.
Sirpa Kirjalainen, Yrittäjä, Katriina Nurmio, Rastor, Eeva Lyytinen, Taloushallintoliitto
18.5.2015
Työn sankarin tehokas kunniakas kuolema
Mihin katosi sisukkaan kansan saavutukset? Ajoiko sisu inhimillisyyden ja yhteisöllisyyden ohi?
Miksi vaihtoehtomme ovat (työ)elämässä uupuminen ja syrjäytyminen? Kasvatetaanko meidät uhreiksi ja yksinsuoriutujiksi?
Lokeroidumme vahvasti eri eturyhmiin, ammattikuntiin, osatoihin, yksiköihin, ammattiryhmiin ja heihin joita yritämme kaikin keinoin vetää mukaan samaan auvoon. Samaan aikaan meillä olisi loistavat mahdollisuudet hyvinvointiyhteiskunnassamme rakentaa aivan toisenlaista työkulttuuria ja uudistaa työn tekemisen tapoja. Teknologia mahdollistaa valtavan määrän työhön liityviä joustoja ja ne meidän onkin insinöörikansana helpompi hyväksyä. Sen sijaan teollistumisen ajan tehokkuus käsityksestä pidämme kynsin hampain kiinni ja unohdamme, että ihmisen motivaatio ja innostus on paljon laajempi kokonaisuus kuin työhyvinvointi. Samalla kun olemme tappaneet inhimillisyyden työelämästä olemme tainneet menettää tavottelemamme kovasti arvostamamme tehokkuden.
Olisiko aika nähdä erilaiset yksilöt työyhteisöissä rikkautena, antaa aikaa ajattelulle ja tarjota mahdollisuus miettiä uusia työn tekemisen tapoja. Niitähän saattaa olla muitakin kuin se yksi, joista työnantajat ja liitot ovat päässeet yhteisymmärrykseen.
Voisiko tehokkuuden takana olla innostava monipuolinen (tehokkuden kustannuksellakin) työ, jota suunitellaan ja tehdään yhdessä ja asiakkaan kanssa siellä ja siihen aikaan kun se on järkevää.
Hyvinvointia mietitään kokonaisuutena, eikä sitä ylläpidetä keppijumpalla.
TYÖSSÄ SAA JOPA VIIHTYÄ!
Minna Hakulinen, Järvi-Saimaan Palvelut Oy
Tiina Kaunisto, LVM
Marita Penttinen, Järvi-Saimaan Palvelut Oy
Jotkut pystyvät kukkimaan turvallisyen karsinoiden ulkopuolella. |
Työn sankarin tehokas kunniakas kuolema
Mihin katosi sisukkaan kansan saavutukset? Ajoiko sisu inhimillisyyden ja yhteisöllisyyden ohi?
Miksi vaihtoehtomme ovat (työ)elämässä uupuminen ja syrjäytyminen? Kasvatetaanko meidät uhreiksi ja yksinsuoriutujiksi?
Lokeroidumme vahvasti eri eturyhmiin, ammattikuntiin, osatoihin, yksiköihin, ammattiryhmiin ja heihin joita yritämme kaikin keinoin vetää mukaan samaan auvoon. Samaan aikaan meillä olisi loistavat mahdollisuudet hyvinvointiyhteiskunnassamme rakentaa aivan toisenlaista työkulttuuria ja uudistaa työn tekemisen tapoja. Teknologia mahdollistaa valtavan määrän työhön liityviä joustoja ja ne meidän onkin insinöörikansana helpompi hyväksyä. Sen sijaan teollistumisen ajan tehokkuus käsityksestä pidämme kynsin hampain kiinni ja unohdamme, että ihmisen motivaatio ja innostus on paljon laajempi kokonaisuus kuin työhyvinvointi. Samalla kun olemme tappaneet inhimillisyyden työelämästä olemme tainneet menettää tavottelemamme kovasti arvostamamme tehokkuden.
Olisiko aika nähdä erilaiset yksilöt työyhteisöissä rikkautena, antaa aikaa ajattelulle ja tarjota mahdollisuus miettiä uusia työn tekemisen tapoja. Niitähän saattaa olla muitakin kuin se yksi, joista työnantajat ja liitot ovat päässeet yhteisymmärrykseen.
Voisiko tehokkuuden takana olla innostava monipuolinen (tehokkuden kustannuksellakin) työ, jota suunitellaan ja tehdään yhdessä ja asiakkaan kanssa siellä ja siihen aikaan kun se on järkevää.
Hyvinvointia mietitään kokonaisuutena, eikä sitä ylläpidetä keppijumpalla.
TYÖSSÄ SAA JOPA VIIHTYÄ!
Minna Hakulinen, Järvi-Saimaan Palvelut Oy
Tiina Kaunisto, LVM
Marita Penttinen, Järvi-Saimaan Palvelut Oy
Osaamisen rikastaminen rikastaa työtä
Joko työelämämme on kypsä ottamaan sisustavan siivoojan ja hoitavan puusepän vastaan?Entä palvelujamuotoilevan koulutustarkastajan?
Työn kulttuurin muutos haastaa meitä miettimään kuinka osaaminen monipuolistuu ja omasta boxista uskalletaan tulla vieraalle alueelle. Hukkaamme paljon osaamista, kun määrittelemme tiukat rajat työtehtäville. Työn rikastaminen auttaisi myös tylsien rutiinien tekemistä, ehkä uudella tavalla.
Tarvitsemme uudenlaisia ammatteja, jossa vanhoja ammattinimikkeitä ja tehtävänkuvia ravistellaan ja työ saadaan muotoiltua monipuolisemmin ja myös tuottavammin. Se vaatii asennemuutosta ja rakenteellista muutosta kaikilla tasoilla. Rohkeutta kokeilla ja epävarmuuden sietoa tarvitaan, jotta saadaan Suomi nousuun! Vinkiksi hallitusneuvotteluihin....
Työn kulttuurin muutos haastaa meitä miettimään kuinka osaaminen monipuolistuu ja omasta boxista uskalletaan tulla vieraalle alueelle. Hukkaamme paljon osaamista, kun määrittelemme tiukat rajat työtehtäville. Työn rikastaminen auttaisi myös tylsien rutiinien tekemistä, ehkä uudella tavalla.
Tarvitsemme uudenlaisia ammatteja, jossa vanhoja ammattinimikkeitä ja tehtävänkuvia ravistellaan ja työ saadaan muotoiltua monipuolisemmin ja myös tuottavammin. Se vaatii asennemuutosta ja rakenteellista muutosta kaikilla tasoilla. Rohkeutta kokeilla ja epävarmuuden sietoa tarvitaan, jotta saadaan Suomi nousuun! Vinkiksi hallitusneuvotteluihin....
sunnuntai 17. toukokuuta 2015
Uusi työkulttuuri on aidosti asiakaslähtöinen
Muutosmuotoilussa on lähdettiin työelämän ja työn uudelleen muotoilusta. Todeksi eletty kertomus kirjattiin kansiin. |
Tulevaisuus on digitaalinen ja sosiaalinen. Se on varmaa. Sosiaalisuus on avointa ja uutta. Monitasoista. Työtä ei tehdä tiettynä aikana ja tietyssä paikassa. Työ muodostuu sirpaleista, joista ihminen kokoaa itselleen kussakin elämänvaiheessa sopivan kokonaisuuden. Prosessit ja tiimit kuuluvat massatuotannon aikaan. Uuteen aikaan kuuluu virtaukset ja verkostot. Massatuotannon korostettiin hallintaa. Johtaja hallitsi tietoa, laatua, aikaa. Muuttuneessa maailmassa johtaja tuo joukkonsa kaaoksen reunalle. He katsovat yhdessä siellä olevia virtauksia, pystyvät menemään menestysvirtausten mukana ja välttelemään vaarallisia. Työelämä jäsentyy asiakkuuden vaiheiden mukaan, ei enää tuotannon vaiheiden. Uusasiakashankinta, asiakkuuden solmiminen, asiakkuuden lujittaminen ja beatifull exit ovat tulevaisuuden organisaatioyksiköitä siinä missä ne nyt ovat täystuotannollisia. Huomio kiinnittyy siihen, mitä saadaan aikaan sen sijasta mitä tehdään.
Aidosti asiakaslähtöinen. Se on valtava muutosloikka tässä digitaaliseksi muuttuvassa työelämässä. Lohduttavaa on, että se tuntuu tuovan mukanaan innostuksen. Vain norjalaiset tekevät vähemmän työtä elämänsä aikana kuin me. Oikeen kukaan ei ole väsyneempi. Vaikka ruotsalaiset tekevät 20%, saksalaiset 50% ja aasialaiset 100% työtunteja elämänsä aikana kuin me. Taidamme olla maailman ennätysluokan uupujia. Etenkin julkisella sektorilla. Vähimmällä työmäärällä eniten uupumusta ja vähiten aikaansaannosta. Pikkuisen kärjistäen - mutta ei kai tässä mitään syytä ole olla muotoilematta työelämää uusiksi?
perjantai 15. toukokuuta 2015
Maailman parhaat työttömät - eiköhän laiteta Suomi nousuun?
Tom Hagelberg on uuden työn luoja. Hän aloittaa Tamora Muutosmuotoilu Oy;n toimitusjohtajana. |
Suomessa on varmasti yksi maailman parhaiten koulutettu
työttömien armada. Tässä muotoilualan osaajat ovat hyvin edustettuina. Eli
tilanne ei ole mitenkään ruusuinen. Kaksi yliopistoa, monia
Ammattikorkeakouluja ja muita kouluja kouluttamassa muotoilijoita
työttömyyteen. Lähipiiristä löytyy kolmatta kymmentä muotoilijaa jotka
ovat joko täysin muissa töissä tai työttöminä. Kohtasin Helsingissä teolliseksi
muotoilijaksi valmistuneen tuttuni. Hän työskentelee myyjänä
sisustustavaraliikkeessä. Tuttavani ihastellen hämmästeli polkuani
muutosmuotoilijana. Vieläkö sä sille alalle yrität? Hänen kaikki tuttunsa
muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ovat neljän vuoden opintojen jälkeen
päätyneet opiskelemaan jollekin täysin toiselle alalle. Vaikkapa
lähihoitajaksi. Työn saanti on varmempaa. Tai sille on edes jonkinlaisia
edellytyksiä. Aloin itsekin miettiä tilannettani. Puskenko pässinä päätäni
väkisin alalle josta niin pidän, mutta missä mikään ei ole varmaa. Muuta kuin
risukkoinen orjantappurasavotta. Mutta kun niin pidän tästä ja
epäsuomalaisittain tohdin sanoa olevani siinä ainakin auttavasti hyvä. En
ajatellut asiaa kauaa. Olihan minulla menossa mielenkiintoiset
muutosmuotoilutyöt. Niin kauan kun pääsen tekemään mielekkäitä asioita, niin en
ole huolissani. Kun mitään ei tapahdu, silloin huolestun. Muotoilutyöt vaativat
melkein aina kontakteja ja niitähän olin taas saanut lisää. Tein juuri niitä
asioita joista pidin. En miettinyt rahaa tai työllistymistäkään. Mietin vain
sen aikaista asiakastani ja käyttäjiä. He ovat merkityksellisiä.
Mahdollistamme hyvinvoinnin kasvun epävarmassa maailmassa
Valtioneuvosto on antanut jo vuonna 2000 periaatepäätöksen
muotoilupolitiikasta. Päätöksen mukaan Suomi tulee olemaan edelläkävijänä
muotoilun hyödyntämisessä. Tällä päätöksellä on hyvin jaloja ja ihan oikeasti
tärkeitä päämääriä. Ne eivät vain ole havaintojeni mukaan toteutuneet.
Muotoiluosaamista on, mutta yritykset eivät osaa ostaa muotoilua. Tai firmat
eivät ymmärrä tarvitsevansa sitä. Kun heillä on jo insinöörinsä ja
johtoryhmänsä. Mediassa muotoilun viestin vienti on aika heikkoa. Sarpanevan ja
Aallon varjo fyysisten tuotteiden tekijöinä on tavattoman suuri. Suomessa
muotoilu kulminoituu usein ”rokkitähtimuotoilijoihin” ja esineitä myydään
”muotoiltuina”. Tämä on design! Muotoilulla tuntuu olevan luksusleima jonka
avulla tuotteeseen lyödään euroja lisää. Tämä sulkee helposti muut tuotteet ja
palvelut poismuotoilun piiristä. Yhtälailla nypyläinen kondomi, puuceen
kansi tai pankin jonotustilanne on muotoiltu. Eli joku on tuotteen tai
palvelutilanteen miettinyt sellaiseksi kuin me sen näemme ja koemme. Se, että
onko se muotoilijan tekemää, on taas eri asia. Huonokin suunnittelu on
muotoiltu. Kuinka meidän muotoilijoiden pitää viestiä muotoilun
mahdollisuuksista? Pitääkö meidän puhua muotoilusta yleisemmällä tasolla,
suunnitteluna? Vaikeaa se tuntuu olevan.
Muutosmuotoilu muotoilee rakenteet uusiksi muuttavassa maailmassa. Hieno homma.
Kysyntää ja tarjontaa on. Mutta mikä Muutosmuotoilu? On
palvelumuotoilua, strategista muotoilua ja jos jonkinlaista graafista
muotoilua. Eikö tämä jo riitä? Ei toki. Muotoilu pystyy tarjoamaan
vaikuttavuutta monessa paikassa. Itse ajattelen muutosmuotoilun tietynlaisena
muotoilun yläkäsitteenä jonka alla voi tehdä monenlaista muotoilutyötä. Sen
alla yhdistyy eri mutoilun osa-alueiden osaaminen. Useat näkökulmat. Eihän
muotoilija voi mennä vaikka palvelumuotoilijan ”hattu päässä” miettimään
tehtävänantoa. Silloin näköpiiristä on jo suljettu monia vaihtoehtoja.
Muutosmuotoilussa yhdistyy kaikkien suunnittelualojen osaaminen ja kaiken
tekemisen taustalla on hyvinvoinnin kasvu, hyvän tekeminen. Se on kaiken
muotoilun lähtökohta. Toimimme nopeasti muuttuvassa maailmassa. Muotoilemme
esimerkiksi työn tekemisen kokonaan uudelleen ja suunnittelemme digitaalista
vuorovaikutusta, teemme henkilöstön näkyväksi ulospäin. Kasvottomien virastojen
aika on ohi. Yritystoimintaa on vireillä eri muodoissa. Toivomme uudenlaista
kohtaamista myös yritysmaailman ja meidän välillämme. Jos hetkeäkään miettii,
edes uumoilee päiväunissaan muotoilutarvetta, on syytä tarttua faxia
modernimpaan välineeseen ja otettava meihin yhteyttä. Meitä on vaikkapa
Ville, Jaana tai Katariina. Meillä osataan auttaa muotoiluasioissa. Ring a ding
ding.
Hei!
Tervehdys uuden työn... osallistujille ja kouluttajille. Tein kehittämistyötä omassa päässäni viime lähipäivän aikana vaeltamalla pari viikkoa Santiago de Compostelan tiellä. Tavoite oli tyhjentää pää ja tehdä tilaa uuden luomiselle. Olipa mahtavaa kävellä noin 25 km päivässä selässä kaikki tarvittava, eli aika vähällä materialla pärjäiltiin. Kyllä se pääkin vähän tyhjentyi ja nyt olenkin sitten saanut kehittämishankkeeni etenemään. Nyt on pilotoinnissa eka versio koulutustarjottimesta ja motivoitut ryhmä starttaa sen mukaan 2.6. Heidän palautteilla höystettynä kehittäminen jatkuu. Näkemisiin Katriina
Tervehdys uuden työn... osallistujille ja kouluttajille. Tein kehittämistyötä omassa päässäni viime lähipäivän aikana vaeltamalla pari viikkoa Santiago de Compostelan tiellä. Tavoite oli tyhjentää pää ja tehdä tilaa uuden luomiselle. Olipa mahtavaa kävellä noin 25 km päivässä selässä kaikki tarvittava, eli aika vähällä materialla pärjäiltiin. Kyllä se pääkin vähän tyhjentyi ja nyt olenkin sitten saanut kehittämishankkeeni etenemään. Nyt on pilotoinnissa eka versio koulutustarjottimesta ja motivoitut ryhmä starttaa sen mukaan 2.6. Heidän palautteilla höystettynä kehittäminen jatkuu. Näkemisiin Katriina
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)