Kovaa asiaa työhyvinvoinnin ja tuottavuuden yhteydestä

Viimeksi puhuttiin vähän työhyvinvoinnista ja sen merkityksestä, ja Jaana esitti raflaavan teesin, jonka mukaan työhyvinvoinnilla ei välttämättä ole mitään tekemistä työn tuottavuuden ja yrityksen tuloksen teon kanssa. Itselläni on se näkemys, että joku yhteys näillä kyllä on, mutta se ei ole kovin suoraviivainen eikä ainakaan helposti mitattavissa.

Nyt Ekonomi-lehti kertoo, että Lapin yliopistossa on "höttöteoriat ja onnettomat laskelmat" työhyvinvoinnin vaikutuksesta vihdoin korvattu timantinkovalla tieteellä! Yliopistossa on siis kehitetty toimiva mittari, jonka avulla voidaan laskea, miten paljon jokin investointi työhyvinvointiin tuottaa euroja kassaan. Hyvin mielenkiintoista - tuossapa oiva työkalu henkilöstönkehittäjän pakkiin!

Meitä uuden työn kehittäjiä ilahduttaa varmasti myös samasta artikkelista löytyvä Varman työkykyjohtajan Jyri Juustin kommentti, että kun hyvinvointia halutaan kehittää, niin "aivan ensimmäisenä on työn sisällön ja työntekotapojen kehittäminen".

Juuri näin, pidetään kehittäjien lippu korkealla!

Ammatillinen koulutus kaksivuotiseksi??

Johan hallitustunnustelijat pudottivat pommin - juuri kun ammatillinen koulutus on paahtanut hiki hatussa uudet opetussuunnitelmat uudistwttuihin perustutkintoihin siintää edessä massiiviuudistus.

Monen ensireaktio koulutuskentällä on kielteinen. Kuitenkin asiaa tarkStelemalla voi nähdä uusia mahdollisuuksia -varsinkin, jos 2 vuotta on ns. Peruspolku, jota voi laajentaa. Mikä palvelumuotoilun paikka!

En saanut unta, kun mielessäni vilistivät erilaiset yhdistelmämallit. Ammatillisen ja lukion yhdistelmä tuottaisi jatko-opintokelpoisuuden, aikaa kuitenkin 3 vuotta samoin 2+1 malli, jossa viimeinen vuosi oltaisiin oppisopimuksella työelämässä. Aikuiskoulutusväylää voisivat hyödyntää kaikki sellaiset, jotka eivät tule suoraan perusopetuksesta. Erilaisten te-palvelujen ja kesätöiden opinnollistaminen, aito osaamisen tunnistaminen, kesälukukausen hyödyntäminen ja vaikka kaksivuoro-opiskelu toisivat mahdollisuuksia hankkia riittävä osaaminen sekä työelämään että jatko-opintoihin.

Myös lukiokoulutuksen säätäminen lähemmäs työelämää olisi tarpeen. Ns. ABBA-ylioppilaat voisivat hyvin olla työvaltaIsessa lukiossa, koka olisi kaksivuotinen.

Hyvä Sipilän viuhka, joka pakottaa meidät uuteen ja innovatiiviseen ajatteluun!

Kiihkeää kiireenkesytyskokeilua

Idea työstä on huikeassa muutosvaiheessa. Niin mielenkiintoisessa, että on huippujuttu saada olla mukana ideoimassa uudenlaisia tapoja toimia. Vielä eläkeiässäkin, sillä ei ole olemassa mitään tiettyä ikää, jossa ei enää saisi osallistua huomisen tekemiseen yhdessä toisten kanssa. Ilokseni luin eilen Talouselämän sivuilta otsikon 60-vuotiaitten urasuunnittelussa. Kuka epäilee, ettei kuuskymppisillä olisi jotain annettavaa tulevaisuudelle? Tai seitsemänkymppisillä? Eikä se siihenkään lopu... Kyse on uskomuksista ja asenteista.

Osa meistä rakastaa barrikaadeille nousua sen puolesta, että työtä voidaan tehdä silloin ja siellä, missä se parhaiten sujuu. Yhtään energiaa ei kannata käyttää taisteluun vanhaa maailmaa vastaa. On paljon hedelmällisempää ideoida uutta, löytää yllättäviäkin kumppanuuksia ja kääntää jo olemassa olevat voimavarat parhaan mahdollisen loihtimiseen. Yksi askel, valinta ja tarina kerrallaan. Aika on se kudelma, jossa tekomme tulevat näkyviksi. Ja aika on ainoa yhteinen pääoma, joka meiltä kaikkia yhdistää.

Kiireenkesytys tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä miettimään suhdettamme aikaan ja niihin valintoihin, jotka ovat polullamme. Siis sitä, mitä haluamme elämällämme tehdä, mitä meillä on jaettavana ja minkä arvojen puolesta löydämme motivaation siinä näytelmässä, jota kutsumme vaikkapa työksi. Kiire on niin yleinen kokemus, että se avaa meille oven yhteiseen dialogiin, inspiraatiotulille ja motivoi ottamaan omia merkityksellisiä rooleja työn kehittämiseksi. Jos tämä mahdollisuus tuntuu itsellesi ja organisaatiosi muutoksiin sopivalta, nappaa heti kiinni sen aineksista. Tee nopeita kokeiluja ja rakenna yllättäviä yhdistelmiä. Tulevaisuus on kiinnostava paikka, iloitse matkasta!

Silakkaparvi ei pelkää muutosta

Kaikki silakat ovat tasa-arvoisia mutta jokaisella on oma paikka parvessa. Jotkut ovat sivulla, jotkut kärjessä, jotkut keskellä ja jotkut perässä. Jokainen tietää mihin parvi pyrkii ja ottaa enemmän vastuuta kuin oma tehtävä edellyttää. Kaikille on elintärkeää että viestintä kokonaisuudessa toimii. Eilinen HS artikkeli Mårten Mickosin johtamisteeseistä inspiroi.

Mietimme väitettä: Työhyvinvoinnilla ei ole tekemistä työn tuottavuuden kanssa. Tämä pitää paikkansa silakkaparvessa, ei silakka mieti työhyvinvointia, sille on tärkeää, että sillä on tieto siitä, mihin sen on tarkoitus parven mukana pyrkiä, sille on tärkeää, että se saa salamannopeasti tiedon muutoksista. Sille on tärkeää että se on osa muutosta.

Tuottavuus; miten sitä yhteisössä mitataan? Työ on tuottavaa silloin, kun se muuttuu suoraan laskutettavaksi liikevaihdoksi mahdollisimman hyvällä hyötysuhteella yrityksen kannattavuuden näkökulmasta.  Mutta onko tuottavuus jotakin muuta, asiakashyödystä lähtevää? Asiakashyödyn näkökulmasta työssä voi olla tuottamatonta ylilaatua, joka ennen pitkää voi johtaa asiakkaan kaikkoamiseen, kun hän on löytänyt tarjoajan, joka saa asiakasta hyödyntävän tuotoksen halvemmalla aikaan. Ylilaadun tekeminen on myös yksilölle usein stressaavaa; ylitunteja, kireitä aikatauluja, epärealistisia odotuksia omaan työn jälkeä kohtaan.

Sekä tuottavuus että työhyvinvointi on määriteltävä uudelleen, mietintä on käytävä läpi jokaisessa yrityksessä ja jokainen on osallistettava näihin pohdintoihin. Näin voimme luoda ketteriä silakkaparvia Suomeen. Niitä jotka tekevät ketterästi tuottavia käännöksiä ja ohittavat sujuvasti esteet ja kilpailijoiden heittämät kivet, jotka yrittävät hajaannuttaa parven. Työhyvinvointi ei silakkaparvelle ole lista tarjottuja "etuja" vaan jokaisen huomioimista, mukaanottamista, kiittämistä, ohjaamista, sitä että saa merkittävää tietoa nopeasti ja pystyy käyttämään parhainta osaamista työhön.

Tanja Ståhlberg, Stadin oppisopimuskeskus, Irina Nylund, Mehiläinen & Sirpa Airola, Taloushallintoliitto

Yhteiskunta, johto, yksilö - kenen vastuulla?

Väitämme:

Toimimattomat rakenteet on heitettävä nurkkaan. Mikä on rakenteiden perustehtävä, ketä ne palvelevat? Jos ne ovat toimineet tuhansia vuosia, ajan saatossa vaihdellen, saattaa niissä piillä myös jotain hyvää. Osassa yritysmaailmaa tämä on huomattu ja niitä on kehitetty vastaamaan ilmiöitä.


Itsensä johtaminen on vastuunkantoa omasta hyvinvoinnista. Se ei tarkoita sitä, että jokainen työntekijä heitetään yksin vastaamaan itsestään vaan organisaatiossa kannetaan vastuu sekä itsestä että toisesta. Yhdessä motivoidutaan.


Johtaminen on epäonnistunut jos strategia ei ole jokaisen tiedossa siten, että kukin tietäisi oman tehtävänsä siinä. Vapaudet ja  vastuut pitää olla kristallinkirkkaat.


Mitataan oikeita asioita. Ei unohdeta asiakasta, milloinkaan.


Sirpa Kirjalainen, Yrittäjä, Katriina Nurmio, Rastor, Eeva Lyytinen, Taloushallintoliitto

18.5.2015

Jotkut pystyvät kukkimaan turvallisyen karsinoiden ulkopuolella.

Työn sankarin tehokas kunniakas kuolema

Mihin katosi sisukkaan kansan saavutukset?  Ajoiko sisu inhimillisyyden ja yhteisöllisyyden ohi?

Miksi vaihtoehtomme ovat  (työ)elämässä uupuminen ja syrjäytyminen? Kasvatetaanko meidät uhreiksi ja yksinsuoriutujiksi?

Lokeroidumme vahvasti eri eturyhmiin, ammattikuntiin, osatoihin, yksiköihin, ammattiryhmiin ja heihin joita yritämme kaikin keinoin vetää mukaan samaan auvoon.  Samaan aikaan meillä olisi loistavat mahdollisuudet hyvinvointiyhteiskunnassamme rakentaa aivan toisenlaista työkulttuuria ja uudistaa työn tekemisen tapoja.  Teknologia mahdollistaa valtavan määrän työhön liityviä joustoja ja ne meidän onkin insinöörikansana helpompi hyväksyä.  Sen sijaan teollistumisen ajan tehokkuus käsityksestä pidämme kynsin hampain kiinni ja unohdamme, että ihmisen motivaatio ja innostus on paljon laajempi kokonaisuus kuin työhyvinvointi. Samalla kun olemme tappaneet inhimillisyyden työelämästä olemme tainneet menettää tavottelemamme kovasti arvostamamme tehokkuden.

Olisiko aika nähdä   erilaiset yksilöt työyhteisöissä rikkautena, antaa aikaa ajattelulle ja tarjota mahdollisuus miettiä uusia työn tekemisen tapoja.  Niitähän saattaa olla muitakin kuin se yksi, joista työnantajat ja liitot ovat päässeet yhteisymmärrykseen.

Voisiko tehokkuuden takana olla innostava monipuolinen (tehokkuden kustannuksellakin) työ, jota suunitellaan ja tehdään yhdessä ja asiakkaan kanssa siellä ja siihen aikaan kun se on järkevää.
Hyvinvointia mietitään kokonaisuutena, eikä sitä ylläpidetä keppijumpalla.

TYÖSSÄ SAA JOPA VIIHTYÄ!

Minna Hakulinen, Järvi-Saimaan Palvelut Oy
Tiina Kaunisto, LVM
Marita Penttinen, Järvi-Saimaan Palvelut Oy

Osaamisen rikastaminen rikastaa työtä

Joko työelämämme on kypsä ottamaan sisustavan siivoojan ja hoitavan puusepän vastaan?Entä palvelujamuotoilevan koulutustarkastajan?

Työn kulttuurin muutos haastaa meitä miettimään kuinka osaaminen monipuolistuu ja omasta boxista uskalletaan tulla vieraalle alueelle. Hukkaamme paljon osaamista, kun määrittelemme tiukat rajat työtehtäville. Työn rikastaminen auttaisi myös tylsien rutiinien tekemistä, ehkä uudella tavalla.

Tarvitsemme uudenlaisia ammatteja, jossa vanhoja ammattinimikkeitä ja tehtävänkuvia ravistellaan ja työ saadaan muotoiltua monipuolisemmin ja myös tuottavammin. Se vaatii asennemuutosta ja rakenteellista muutosta kaikilla tasoilla. Rohkeutta kokeilla ja epävarmuuden sietoa tarvitaan, jotta saadaan Suomi nousuun!  Vinkiksi hallitusneuvotteluihin....

Uusi työkulttuuri on aidosti asiakaslähtöinen

Muutosmuotoilussa on lähdettiin työelämän ja työn uudelleen muotoilusta.
Todeksi eletty kertomus kirjattiin kansiin.

Suomi on pahemmassa tilanteessa talouden ja kilpailukyvyn kannalta kuin mitä ehkä kukaan pystyi vielä alkukeväästä aavistamaankaan. Olemme EU:ssa siirtyneet mallioppilaan paikalta ihan sinne tarkkailulistan kärkeen. Syyllisten etsintä on käynnissä - ja niitä tuntuu löytyvän. Rakenteista kiinni pitävä ammattiyhdistysliikettä on syytetty. Jäykkää ja pullistunutta julkista sektoria. Yrityksiään Suomesta pois vieviä yrittäjiä. Työnantajia ja työntekijöitä. Suuret ikäluokat tietysti vanhetessaan ja vaatiessaan hoivapalveluja. Ja nuoret Y-sukupolven edustajat, jotka eivät vaan taivu tähän meidän työelämäämme. Kandidaatteja on monia. Oikeastaan millään muulla ei ole väliä kuin sillä, että entinen rakenteinen työelämä ei enää palaa. Kyse on kyvykkyydestämme siirtyä uuteen.

Tulevaisuus on digitaalinen ja sosiaalinen. Se on varmaa. Sosiaalisuus on avointa ja uutta. Monitasoista. Työtä ei tehdä tiettynä aikana ja tietyssä paikassa. Työ muodostuu sirpaleista, joista ihminen kokoaa itselleen kussakin elämänvaiheessa sopivan kokonaisuuden. Prosessit ja tiimit kuuluvat massatuotannon aikaan. Uuteen aikaan kuuluu virtaukset ja verkostot. Massatuotannon korostettiin hallintaa. Johtaja hallitsi tietoa, laatua, aikaa. Muuttuneessa maailmassa johtaja tuo joukkonsa kaaoksen reunalle. He katsovat yhdessä siellä olevia virtauksia, pystyvät menemään menestysvirtausten mukana ja välttelemään vaarallisia. Työelämä jäsentyy asiakkuuden vaiheiden mukaan, ei enää tuotannon vaiheiden. Uusasiakashankinta, asiakkuuden solmiminen, asiakkuuden lujittaminen ja beatifull exit ovat tulevaisuuden organisaatioyksiköitä siinä missä ne nyt ovat täystuotannollisia. Huomio kiinnittyy siihen, mitä saadaan aikaan sen sijasta mitä tehdään.

Aidosti asiakaslähtöinen. Se on valtava muutosloikka tässä digitaaliseksi muuttuvassa työelämässä. Lohduttavaa on, että se tuntuu tuovan mukanaan innostuksen. Vain norjalaiset tekevät vähemmän työtä elämänsä aikana kuin me. Oikeen kukaan ei ole väsyneempi. Vaikka ruotsalaiset tekevät 20%, saksalaiset 50% ja aasialaiset 100% työtunteja elämänsä aikana kuin me. Taidamme olla maailman ennätysluokan uupujia. Etenkin julkisella sektorilla. Vähimmällä työmäärällä eniten uupumusta ja vähiten aikaansaannosta. Pikkuisen kärjistäen - mutta ei kai tässä mitään syytä ole olla muotoilematta työelämää uusiksi?

Maailman parhaat työttömät - eiköhän laiteta Suomi nousuun?

Tom Hagelberg on uuden työn luoja. Hän aloittaa Tamora Muutosmuotoilu Oy;n toimitusjohtajana. 

Suomessa on varmasti yksi maailman parhaiten koulutettu työttömien armada. Tässä muotoilualan osaajat ovat hyvin edustettuina. Eli tilanne ei ole mitenkään ruusuinen. Kaksi yliopistoa, monia Ammattikorkeakouluja ja muita kouluja kouluttamassa muotoilijoita työttömyyteen.  Lähipiiristä löytyy kolmatta kymmentä muotoilijaa jotka ovat joko täysin muissa töissä tai työttöminä. Kohtasin Helsingissä teolliseksi muotoilijaksi valmistuneen tuttuni. Hän työskentelee myyjänä sisustustavaraliikkeessä. Tuttavani ihastellen hämmästeli polkuani muutosmuotoilijana. Vieläkö sä sille alalle yrität? Hänen kaikki tuttunsa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ovat neljän vuoden opintojen jälkeen päätyneet opiskelemaan jollekin täysin toiselle alalle. Vaikkapa lähihoitajaksi. Työn saanti on varmempaa. Tai sille on edes jonkinlaisia edellytyksiä. Aloin itsekin miettiä tilannettani. Puskenko pässinä päätäni väkisin alalle josta niin pidän, mutta missä mikään ei ole varmaa. Muuta kuin risukkoinen orjantappurasavotta. Mutta kun niin pidän tästä ja epäsuomalaisittain tohdin sanoa olevani siinä ainakin auttavasti hyvä. En ajatellut asiaa kauaa. Olihan minulla menossa mielenkiintoiset muutosmuotoilutyöt. Niin kauan kun pääsen tekemään mielekkäitä asioita, niin en ole huolissani. Kun mitään ei tapahdu, silloin huolestun. Muotoilutyöt vaativat melkein aina kontakteja ja niitähän olin taas saanut lisää. Tein juuri niitä asioita joista pidin. En miettinyt rahaa tai työllistymistäkään. Mietin vain sen aikaista asiakastani ja käyttäjiä. He ovat merkityksellisiä. 

Mahdollistamme hyvinvoinnin kasvun epävarmassa maailmassa

Valtioneuvosto on antanut jo vuonna 2000 periaatepäätöksen muotoilupolitiikasta. Päätöksen mukaan Suomi tulee olemaan edelläkävijänä muotoilun hyödyntämisessä. Tällä päätöksellä on hyvin jaloja ja ihan oikeasti tärkeitä päämääriä. Ne eivät vain ole havaintojeni mukaan  toteutuneet. Muotoiluosaamista on, mutta yritykset eivät osaa ostaa muotoilua. Tai firmat eivät ymmärrä tarvitsevansa sitä. Kun heillä on jo insinöörinsä ja johtoryhmänsä. Mediassa muotoilun viestin vienti on aika heikkoa. Sarpanevan ja Aallon varjo fyysisten tuotteiden tekijöinä on tavattoman suuri. Suomessa muotoilu kulminoituu usein ”rokkitähtimuotoilijoihin” ja esineitä myydään ”muotoiltuina”. Tämä on design! Muotoilulla tuntuu olevan luksusleima jonka avulla tuotteeseen lyödään euroja lisää. Tämä sulkee helposti muut tuotteet ja palvelut poismuotoilun piiristä. Yhtälailla nypyläinen kondomi, puuceen  kansi tai pankin jonotustilanne on muotoiltu. Eli joku on tuotteen tai palvelutilanteen miettinyt sellaiseksi kuin me sen näemme ja koemme. Se, että onko se muotoilijan tekemää, on taas eri asia. Huonokin suunnittelu on muotoiltu. Kuinka meidän muotoilijoiden pitää viestiä muotoilun mahdollisuuksista? Pitääkö meidän puhua muotoilusta yleisemmällä tasolla, suunnitteluna? Vaikeaa se tuntuu olevan. 

Muutosmuotoilu muotoilee rakenteet uusiksi muuttavassa maailmassa. Hieno homma.

Kysyntää ja tarjontaa on. Mutta mikä Muutosmuotoilu? On palvelumuotoilua, strategista muotoilua ja jos jonkinlaista graafista muotoilua. Eikö tämä jo riitä? Ei toki. Muotoilu pystyy tarjoamaan vaikuttavuutta monessa paikassa. Itse ajattelen muutosmuotoilun tietynlaisena muotoilun yläkäsitteenä jonka alla voi tehdä monenlaista muotoilutyötä. Sen alla yhdistyy eri mutoilun osa-alueiden osaaminen. Useat näkökulmat. Eihän muotoilija voi mennä vaikka palvelumuotoilijan ”hattu päässä” miettimään tehtävänantoa. Silloin näköpiiristä on jo suljettu monia vaihtoehtoja. Muutosmuotoilussa yhdistyy kaikkien suunnittelualojen osaaminen ja kaiken tekemisen taustalla on hyvinvoinnin kasvu, hyvän tekeminen. Se on kaiken muotoilun lähtökohta. Toimimme nopeasti muuttuvassa maailmassa. Muotoilemme esimerkiksi työn tekemisen kokonaan uudelleen ja suunnittelemme digitaalista vuorovaikutusta, teemme henkilöstön näkyväksi ulospäin. Kasvottomien virastojen aika on ohi. Yritystoimintaa on vireillä eri muodoissa. Toivomme uudenlaista kohtaamista myös yritysmaailman ja meidän välillämme. Jos hetkeäkään miettii, edes uumoilee päiväunissaan muotoilutarvetta, on syytä tarttua faxia modernimpaan välineeseen ja  otettava meihin yhteyttä. Meitä on vaikkapa Ville, Jaana tai Katariina. Meillä osataan auttaa muotoiluasioissa. Ring a ding ding.

Hei!
Tervehdys uuden työn... osallistujille ja kouluttajille. Tein kehittämistyötä omassa päässäni viime lähipäivän aikana vaeltamalla pari viikkoa Santiago de Compostelan tiellä. Tavoite oli tyhjentää pää ja tehdä tilaa uuden luomiselle. Olipa mahtavaa kävellä noin 25 km päivässä selässä kaikki tarvittava, eli aika vähällä materialla pärjäiltiin. Kyllä se pääkin vähän tyhjentyi ja nyt olenkin sitten saanut kehittämishankkeeni etenemään. Nyt on pilotoinnissa eka versio koulutustarjottimesta ja motivoitut ryhmä starttaa sen mukaan 2.6. Heidän palautteilla höystettynä kehittäminen jatkuu. Näkemisiin Katriina