Kovaa asiaa työhyvinvoinnin ja tuottavuuden yhteydestä

Viimeksi puhuttiin vähän työhyvinvoinnista ja sen merkityksestä, ja Jaana esitti raflaavan teesin, jonka mukaan työhyvinvoinnilla ei välttämättä ole mitään tekemistä työn tuottavuuden ja yrityksen tuloksen teon kanssa. Itselläni on se näkemys, että joku yhteys näillä kyllä on, mutta se ei ole kovin suoraviivainen eikä ainakaan helposti mitattavissa.

Nyt Ekonomi-lehti kertoo, että Lapin yliopistossa on "höttöteoriat ja onnettomat laskelmat" työhyvinvoinnin vaikutuksesta vihdoin korvattu timantinkovalla tieteellä! Yliopistossa on siis kehitetty toimiva mittari, jonka avulla voidaan laskea, miten paljon jokin investointi työhyvinvointiin tuottaa euroja kassaan. Hyvin mielenkiintoista - tuossapa oiva työkalu henkilöstönkehittäjän pakkiin!

Meitä uuden työn kehittäjiä ilahduttaa varmasti myös samasta artikkelista löytyvä Varman työkykyjohtajan Jyri Juustin kommentti, että kun hyvinvointia halutaan kehittää, niin "aivan ensimmäisenä on työn sisällön ja työntekotapojen kehittäminen".

Juuri näin, pidetään kehittäjien lippu korkealla!

Ammatillinen koulutus kaksivuotiseksi??

Johan hallitustunnustelijat pudottivat pommin - juuri kun ammatillinen koulutus on paahtanut hiki hatussa uudet opetussuunnitelmat uudistwttuihin perustutkintoihin siintää edessä massiiviuudistus.

Monen ensireaktio koulutuskentällä on kielteinen. Kuitenkin asiaa tarkStelemalla voi nähdä uusia mahdollisuuksia -varsinkin, jos 2 vuotta on ns. Peruspolku, jota voi laajentaa. Mikä palvelumuotoilun paikka!

En saanut unta, kun mielessäni vilistivät erilaiset yhdistelmämallit. Ammatillisen ja lukion yhdistelmä tuottaisi jatko-opintokelpoisuuden, aikaa kuitenkin 3 vuotta samoin 2+1 malli, jossa viimeinen vuosi oltaisiin oppisopimuksella työelämässä. Aikuiskoulutusväylää voisivat hyödyntää kaikki sellaiset, jotka eivät tule suoraan perusopetuksesta. Erilaisten te-palvelujen ja kesätöiden opinnollistaminen, aito osaamisen tunnistaminen, kesälukukausen hyödyntäminen ja vaikka kaksivuoro-opiskelu toisivat mahdollisuuksia hankkia riittävä osaaminen sekä työelämään että jatko-opintoihin.

Myös lukiokoulutuksen säätäminen lähemmäs työelämää olisi tarpeen. Ns. ABBA-ylioppilaat voisivat hyvin olla työvaltaIsessa lukiossa, koka olisi kaksivuotinen.

Hyvä Sipilän viuhka, joka pakottaa meidät uuteen ja innovatiiviseen ajatteluun!

Kiihkeää kiireenkesytyskokeilua

Idea työstä on huikeassa muutosvaiheessa. Niin mielenkiintoisessa, että on huippujuttu saada olla mukana ideoimassa uudenlaisia tapoja toimia. Vielä eläkeiässäkin, sillä ei ole olemassa mitään tiettyä ikää, jossa ei enää saisi osallistua huomisen tekemiseen yhdessä toisten kanssa. Ilokseni luin eilen Talouselämän sivuilta otsikon 60-vuotiaitten urasuunnittelussa. Kuka epäilee, ettei kuuskymppisillä olisi jotain annettavaa tulevaisuudelle? Tai seitsemänkymppisillä? Eikä se siihenkään lopu... Kyse on uskomuksista ja asenteista.

Osa meistä rakastaa barrikaadeille nousua sen puolesta, että työtä voidaan tehdä silloin ja siellä, missä se parhaiten sujuu. Yhtään energiaa ei kannata käyttää taisteluun vanhaa maailmaa vastaa. On paljon hedelmällisempää ideoida uutta, löytää yllättäviäkin kumppanuuksia ja kääntää jo olemassa olevat voimavarat parhaan mahdollisen loihtimiseen. Yksi askel, valinta ja tarina kerrallaan. Aika on se kudelma, jossa tekomme tulevat näkyviksi. Ja aika on ainoa yhteinen pääoma, joka meiltä kaikkia yhdistää.

Kiireenkesytys tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä miettimään suhdettamme aikaan ja niihin valintoihin, jotka ovat polullamme. Siis sitä, mitä haluamme elämällämme tehdä, mitä meillä on jaettavana ja minkä arvojen puolesta löydämme motivaation siinä näytelmässä, jota kutsumme vaikkapa työksi. Kiire on niin yleinen kokemus, että se avaa meille oven yhteiseen dialogiin, inspiraatiotulille ja motivoi ottamaan omia merkityksellisiä rooleja työn kehittämiseksi. Jos tämä mahdollisuus tuntuu itsellesi ja organisaatiosi muutoksiin sopivalta, nappaa heti kiinni sen aineksista. Tee nopeita kokeiluja ja rakenna yllättäviä yhdistelmiä. Tulevaisuus on kiinnostava paikka, iloitse matkasta!

Silakkaparvi ei pelkää muutosta

Kaikki silakat ovat tasa-arvoisia mutta jokaisella on oma paikka parvessa. Jotkut ovat sivulla, jotkut kärjessä, jotkut keskellä ja jotkut perässä. Jokainen tietää mihin parvi pyrkii ja ottaa enemmän vastuuta kuin oma tehtävä edellyttää. Kaikille on elintärkeää että viestintä kokonaisuudessa toimii. Eilinen HS artikkeli Mårten Mickosin johtamisteeseistä inspiroi.

Mietimme väitettä: Työhyvinvoinnilla ei ole tekemistä työn tuottavuuden kanssa. Tämä pitää paikkansa silakkaparvessa, ei silakka mieti työhyvinvointia, sille on tärkeää, että sillä on tieto siitä, mihin sen on tarkoitus parven mukana pyrkiä, sille on tärkeää, että se saa salamannopeasti tiedon muutoksista. Sille on tärkeää että se on osa muutosta.

Tuottavuus; miten sitä yhteisössä mitataan? Työ on tuottavaa silloin, kun se muuttuu suoraan laskutettavaksi liikevaihdoksi mahdollisimman hyvällä hyötysuhteella yrityksen kannattavuuden näkökulmasta.  Mutta onko tuottavuus jotakin muuta, asiakashyödystä lähtevää? Asiakashyödyn näkökulmasta työssä voi olla tuottamatonta ylilaatua, joka ennen pitkää voi johtaa asiakkaan kaikkoamiseen, kun hän on löytänyt tarjoajan, joka saa asiakasta hyödyntävän tuotoksen halvemmalla aikaan. Ylilaadun tekeminen on myös yksilölle usein stressaavaa; ylitunteja, kireitä aikatauluja, epärealistisia odotuksia omaan työn jälkeä kohtaan.

Sekä tuottavuus että työhyvinvointi on määriteltävä uudelleen, mietintä on käytävä läpi jokaisessa yrityksessä ja jokainen on osallistettava näihin pohdintoihin. Näin voimme luoda ketteriä silakkaparvia Suomeen. Niitä jotka tekevät ketterästi tuottavia käännöksiä ja ohittavat sujuvasti esteet ja kilpailijoiden heittämät kivet, jotka yrittävät hajaannuttaa parven. Työhyvinvointi ei silakkaparvelle ole lista tarjottuja "etuja" vaan jokaisen huomioimista, mukaanottamista, kiittämistä, ohjaamista, sitä että saa merkittävää tietoa nopeasti ja pystyy käyttämään parhainta osaamista työhön.

Tanja Ståhlberg, Stadin oppisopimuskeskus, Irina Nylund, Mehiläinen & Sirpa Airola, Taloushallintoliitto

Yhteiskunta, johto, yksilö - kenen vastuulla?

Väitämme:

Toimimattomat rakenteet on heitettävä nurkkaan. Mikä on rakenteiden perustehtävä, ketä ne palvelevat? Jos ne ovat toimineet tuhansia vuosia, ajan saatossa vaihdellen, saattaa niissä piillä myös jotain hyvää. Osassa yritysmaailmaa tämä on huomattu ja niitä on kehitetty vastaamaan ilmiöitä.


Itsensä johtaminen on vastuunkantoa omasta hyvinvoinnista. Se ei tarkoita sitä, että jokainen työntekijä heitetään yksin vastaamaan itsestään vaan organisaatiossa kannetaan vastuu sekä itsestä että toisesta. Yhdessä motivoidutaan.


Johtaminen on epäonnistunut jos strategia ei ole jokaisen tiedossa siten, että kukin tietäisi oman tehtävänsä siinä. Vapaudet ja  vastuut pitää olla kristallinkirkkaat.


Mitataan oikeita asioita. Ei unohdeta asiakasta, milloinkaan.


Sirpa Kirjalainen, Yrittäjä, Katriina Nurmio, Rastor, Eeva Lyytinen, Taloushallintoliitto

18.5.2015

Jotkut pystyvät kukkimaan turvallisyen karsinoiden ulkopuolella.

Työn sankarin tehokas kunniakas kuolema

Mihin katosi sisukkaan kansan saavutukset?  Ajoiko sisu inhimillisyyden ja yhteisöllisyyden ohi?

Miksi vaihtoehtomme ovat  (työ)elämässä uupuminen ja syrjäytyminen? Kasvatetaanko meidät uhreiksi ja yksinsuoriutujiksi?

Lokeroidumme vahvasti eri eturyhmiin, ammattikuntiin, osatoihin, yksiköihin, ammattiryhmiin ja heihin joita yritämme kaikin keinoin vetää mukaan samaan auvoon.  Samaan aikaan meillä olisi loistavat mahdollisuudet hyvinvointiyhteiskunnassamme rakentaa aivan toisenlaista työkulttuuria ja uudistaa työn tekemisen tapoja.  Teknologia mahdollistaa valtavan määrän työhön liityviä joustoja ja ne meidän onkin insinöörikansana helpompi hyväksyä.  Sen sijaan teollistumisen ajan tehokkuus käsityksestä pidämme kynsin hampain kiinni ja unohdamme, että ihmisen motivaatio ja innostus on paljon laajempi kokonaisuus kuin työhyvinvointi. Samalla kun olemme tappaneet inhimillisyyden työelämästä olemme tainneet menettää tavottelemamme kovasti arvostamamme tehokkuden.

Olisiko aika nähdä   erilaiset yksilöt työyhteisöissä rikkautena, antaa aikaa ajattelulle ja tarjota mahdollisuus miettiä uusia työn tekemisen tapoja.  Niitähän saattaa olla muitakin kuin se yksi, joista työnantajat ja liitot ovat päässeet yhteisymmärrykseen.

Voisiko tehokkuuden takana olla innostava monipuolinen (tehokkuden kustannuksellakin) työ, jota suunitellaan ja tehdään yhdessä ja asiakkaan kanssa siellä ja siihen aikaan kun se on järkevää.
Hyvinvointia mietitään kokonaisuutena, eikä sitä ylläpidetä keppijumpalla.

TYÖSSÄ SAA JOPA VIIHTYÄ!

Minna Hakulinen, Järvi-Saimaan Palvelut Oy
Tiina Kaunisto, LVM
Marita Penttinen, Järvi-Saimaan Palvelut Oy

Osaamisen rikastaminen rikastaa työtä

Joko työelämämme on kypsä ottamaan sisustavan siivoojan ja hoitavan puusepän vastaan?Entä palvelujamuotoilevan koulutustarkastajan?

Työn kulttuurin muutos haastaa meitä miettimään kuinka osaaminen monipuolistuu ja omasta boxista uskalletaan tulla vieraalle alueelle. Hukkaamme paljon osaamista, kun määrittelemme tiukat rajat työtehtäville. Työn rikastaminen auttaisi myös tylsien rutiinien tekemistä, ehkä uudella tavalla.

Tarvitsemme uudenlaisia ammatteja, jossa vanhoja ammattinimikkeitä ja tehtävänkuvia ravistellaan ja työ saadaan muotoiltua monipuolisemmin ja myös tuottavammin. Se vaatii asennemuutosta ja rakenteellista muutosta kaikilla tasoilla. Rohkeutta kokeilla ja epävarmuuden sietoa tarvitaan, jotta saadaan Suomi nousuun!  Vinkiksi hallitusneuvotteluihin....