Kotihoito on vapaiden ammattilaisten asiantuntijaorganisaatio – ei sittenkään tuotantolaitos

Uusi palvelutuotannon tapa.

Suomen työelämän rakenteet ja työpaikkojen toimintatavat perustuvat edelleen laajasti massatuotantoajatteluun. Myös vanhuspalvelut nähdään tehtaana, jossa ytimenä on keskittäminen ja standardointi sekä niihin pohjautuvat johtamisen, työn tekemisen ja asiakkuuden mallit. Työn sisällölliset kysymykset jäävät taustalle.

Massatuotannosta uuteen palvelutuotantoon siirryttäessä työn tekemisen mallit murtuvat. Vanhus on osallinen omaan elämäänsä, kohteesta osalliseksi merkitsee uutta palvelutuotannon tapaa. Yläviistosta annettavista palveluista siirrytään avoimiin vuorovaikutuksen kenttiin, osin digitaalisiin ja osin virtuaalisiin. Työn sisällöllinen merkitys, arvosidonnaisuus ja uudenlainen, osin digitaalinen sosiaalisuus korostuu Y- ja Z-sukupolvien vallatessa työmarkkinat. Meidän on muututtava.

Vantaan Koivukylän kotihoidossa uskalletaan tehdä toisin.

Kotihoidossa toiminnanohjaus ja optimointi ovat hyvin perinteisiä massatuotannon keinoja. Vanhuspalveluita kehittävälle, metsäteollisuudessa työuraansa tehneelle tuotantotalouden diplomi-insinöörille kovin tuttuja ja hyvin toimineita. Mutta ne eivät toimi enää muuttuvassa työelämässä ja maailmassa. Paitsi toimivat, kun ensin otetaan uusi palvelutuotanto, luottamus henkilöstöön ja luovuus käyttöön. Vantaan Koivukylässä nämä ladyt ovat niin tehneet kotihoidon teknologiaa uudella tavalla hyödyntävässä Silver-hankkeessa. Aika uskomatonta. Kun työntekijöille annetaan täysi vapaus, heihin luotetaan ja he saavat pysyvät asiakkuudet, syntyy hetkessä kotihoitoon asiakastyytyväisyys, työnilo ja tiikerinloikka tuotavuudessa. Kolmen ladyn toiminta heijastuu koko kotihoitoon ja laajenemisen askeleet odottavat. Aina voi tehdä tosin.

Kirjoittaja on Tamora Oy:n toimitusjohtaja Jaana Utti.